Käytetyt erikoisuudet: Valtra J13B

Valtran J-sarja oli kotimaiselta traktorivalmistajalta poikkeuksellinen veto, joka oli ehkäpä vain aikaansa edellä.

Kahdella vierekkäisellä istuimella varustetut mönkijät ovat nousseet suureen suosioon viime vuosikymmenen loppupuolelta alkaen. Syitä suursuosiolle on monia, ja tässä vuoden 2019 Moottorin uutisessa syyksi on epäilty niin taannoisia ajokorttilakimuutoksia, kuin myös mönkijöiden monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Niin sanotut koppimönkijät ovat jopa napanneet nuorison keskuudessa sijaa mopoautojen taannoiselta buumilta.

Kotimainen traktorivalmistaja Valtra tuo monille ensimmäisenä mieleen suuret ja pääasiassa nelivetoiset maataloustraktorit, eikä ihme, sillä etenkin Valtran nimen alla tuotanto on keskittynyt pääasiassa traktoreihin.

Tästäkin huolimatta Valtran historiasta löytyy 2000-luvun alusta eräänlainen mönkijäkokeilu, josta puhuttiin Valtran J-sarjana. Ajoneuvon suunnittelu alkoi vuonna 2001 ja myynti myöhemmin syksyllä 2003, kestäen muutaman vuoden ajan.

Pohjimmiltaan Valtran J-sarja oli hieman erikoinen traktorin, mönkijän ja golf-auton sekoitus. Se oli huomattavasti golf-autoa työkonemaisempi, sillä se oli varustettu isolla kippilavalla ja edessä sekä takana olevilla vetokoukuilla. Toisaalta sen maasto-ominaisuudet kalpenivat selvästi mönkijän rinnalla, sillä ajoneuvo oli vain takavetoinen ja sen maavarakin oli mönkijää pienempi – isomman koon tuomista haasteista puhumattakaan.

Ajoneuvo oli kuitenkin virallisesti rekisteröitävissä tieliikennekäyttöön traktorina, joka toi muutamia merkittäviä etuja. Ensinnäkin sen ajaminen onnistui jo 15-vuotiaalta traktorikortin suorittaneelta kuljettajalta. Toisaalta myös esimerkiksi vakuutusmaksut jäivät traktoriksi rekisteröidyssä ajoneuvossa maltillisiksi, ja saipa näillä kulkupeleillä painella menemään takavuosina vielä ilman kypärää.

Etuihin voidaan lisätä myös ketteryys mönkijöihin nähden, sillä J-sarjalaisissa oli tasauspyörästö. Pahoja paikkoja ajatellen siinä oli myös päälle kytkettävä mekaaninen tasauspyörästön lukko.

J-sarja kattoi kaksi mallia, bensiinikäyttöisen 13-hevosvoimaisen J13B-mallin, sekä 20-hevosvoimaisen dieselin J20D:n. Voimansiirtona molemmissa variaatioissa toimi variaattori, jossa luonnollisesti voidaan valita menosuunta eteen tai taakse.

Valtran J-sarja oli kotimaista tuotantoa, mutta Suolahden traktoritehtaiden sijasta näiden mönkijöiden valmistus tapahtui Pohjanmaan lakeuksilla. Valmistuksesta vastasi Juncar Oy, jonka moni tuntee paremmin autojen perävaunuvalmistajana. Todennäköisesti sarjan nimeäminen J-kirjaimella onkin ollut Valtralta suora viittaus Juncariin.

Vaikka peräkärry-yhtiön käyttö traktorimerkin mönkijän valmistajana voi kuulostaa aluksi oudolta, on yhteistyön takana kuitenkin looginen yhteys. Juncar on yhdessä maatalouskonevalmistaja Junkkarin kanssa osa MSK Groupia, joka vuorostaan on vastannut Valtran käyttämien ohjaamojen valmistamisesta.

Toisin kuin nykyiset koppimönkijät, Valtran J-sarja oli tarjolla vain kopittomana versiona, jossa toki turvakaaren läsnäolo suojasi kuljettajaa mahdollisissa kaatotilanteissa. Toki aivan kuten traktorimaailmassa, jotkut pellepelottomat ovat onnistuneet rakentamaan traktoriin erilaisia koppiviritelmiä.

J-sarjan Valtra ei kuitenkaan kyennyt löytämään kovin hyvin paikkaansa markkinoilta, ja niiden valmistus lakkasi kaikessa hiljaisuudessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Ylipäätään ”mönkijä-Valtroista” löytyy internetistä harmillisen vähän tietoa, ja niitä putkahtelee myyntiin melko harvoin. Tästä syystä J-sarja onkin jäänyt melko kryptiseksi sivujuoneksi suomalaisen traktoriteollisuuden historiassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tällä hetkellä internetin syövereistä löytyy myynnistä ainoa yksi kappale Valtra J13B -traktoreita. Tämä yksilö on vuosimallia 2003, eli se on todennäköisesti ensimmäisiä valmistuneita yksilöitä. Nyt se on kuitenkin päätynyt kaupaksi Kivijärvelle.

Valtran ja sen edeltäjän Valmetin pelikirjaan on kuulunut jo vuosikymmenten ajan lukuisat värivaihtoehdot, eikä J-sarja tehnyt tähän sääntöön poikkeusta. Tämä myynnissä oleva yksilö on väriltään vihreä, mutta tarjolla on ollut myös sininen, punainen ja keltainen versio. Ja väristä puheenollen, myynti-ilmoituksen mukaan tämä myytävä kohde on hiljattain hiekkapuhallutettu ja maalattu.

Traktoreissa lisävarustelu on ollut kenties autojakin yleisempää. J-sarjalaisessa mahdollisiin lisävarusteisiin kuuluivat ainakin sivuovet, jotka tähän yksilöön on kuvien perusteella aikoinaan valittu. Tarjolla olisi ollut myös esimerkiksi sähköinen vinssi, mutta sitä ei ilmeisesti ole tähän myytävään yksilöön hankittu.

Kunnon työkoneen tuntee tunnetusti siitä, että mittarilukema ilmoitetaan kilometrien sijaan tunteina. Tämä koskee myös Valtran J-sarjaa, jonka mittarissa koreilee 2580 käyttötuntia. Kuten mallimerkintäkin viittaa, J13B on lähtenyt tehtaalta 13-hevosvoimaisella bensiinimoottorilla. Myynti-ilmoituksen mukaan moottori on myös uusittu hiljattain.

Harvinaiseksi käyvän ja varmasti päitä kääntävän Valtran rattiin pääsee nyt 3720 euron investoinnilla. Hinta sisältää myös arvonlisäveron, jolloin alviton hinta jää tasan 3000 euroon.

Valtroista innostuneille lukijoille jatkojuttuna Käytetyt erikoisuudet tarjoaa muutaman viikon takaisen artikkelin kopittomasta Valtran A92:sta.

Teksti: Rikhard Wacker Kuvat: Tori Autot